..ilman terapiaa, täysin ulkona hoidon ja tuen piiristä. 1vuosi ja 8 kuukautta ilman lääkkeitä.
Nyt olen siis täysin omillani. Hyvin usein sitä miettii että jaksanko yksin?
En yhäkään puhu asioistani kenellekkään, vaikenen mielummin.
Välillä ahdistaa enemmän ja välillä vähemmän. Taistelua tämä on yhäkin itseni kanssa. Mutta yritän, minä yritän jaksaa.
Välillä menee hyvin, tuntuu että asiat järjestyy. Mutta niistä pilvilinnoista tullaan alas, kovaa ja korkealta. Kevät on muutenkin vaikeaa aikaa minulle. Mutta olen päättänyt yrittää selvitä voittajana !
Mitä teille kuuluu?
